Sinusta ei koskaan tule mitään – opettajani sanat


“En usko, että sinusta tulee koskaan mitään”. Näin sanoi uusi opettajani ensimmäisen pianotuntini jälkeen heti konservatorion ammattiopintoihin päästyäni.

Tavoitteeni muusikkoudesta ja pedagogina toimimisesta hiipuivat joka kerta kun tulin oppitunnille. Näin opettajan silmistä enemmän epätoivoa kun toivoa. Yritin aina tunnilla parhaani, mutta hänen ensimmäinen arvionsa minusta ja tunne, että potentiaaliini ei uskota, seurasivat minua jokaiselle tunnille. Askel askeleelta minulle heräsi toinen tavoite – lopettaa opiskelu ja vaihtaa alaa.

Kiinnostukseni ja vahva motivaationi ymmärtää musiikkia ja toimia pedagogina eivät sallineet minun luovuttaa. Viiden vuoden opiskelun jälkeen valmistuin maisteriksi. Tyytymättömyys itseeni ei kuitenkaan jättänyt minua.

Muutiin toiseen maahan ja päätin jatkaa opiskelua. Olin tavannut erinomaisen opettajan, joka antoi minulle mahdollisuuden uppoutua oppimiseen kokonaan ilman ylimääräisiä ajatuksia siitä, tuleeko minusta jotain vai ei. Hän teki työtänsä suurella rakkaudella ja hänen syvällinen ymmärryksensä oppimisprosessista välittyi minulle. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, mistä musiikin opiskelussa on kysymys. Se tuntui erittäin hyvältä!

Viimeistä tutkintoa suorittaessani pianon ääressä istui aivan eri ihminen. Muutos tapahtui sen ansiosta, että minun oppimiseni oli lähtenyt syvältä sisimmästäni ilman ulkoapäin syötettyjä tuhoisia ajatuksia. Opettajani antoi minulle aina tuntitilanteessa kaikkensa, mikä johti uuden ajattelutapani syntymiseen. Minä kehitin omia taitojani kahden vuoden aikana paljon tehokkaammin, kuin viiden konservatoriossa vietetyn vuoden aikana.

Voi olla, että ilman tyytymättömyyttä, jolle altistuin konservatoriossa, en koskaan olisi sisuuntuneena halunnut jatkaa opintoja enkä olisi tavannut opettajaa, joka avasi minulle uudella tavalla musiikin maailman ja oman potentiaalini. Kumpikin pedagoginen kohtaaminen osoittautui arvokkaaksi kokemukseksi, jonka perusteella omat pedagogiset arvoni määriteltiin: on tärkeää tukea opiskelijaa, ja antaa vain sellaista kritiikkiä, joka auttaa kehittymään, ei taantumaan.

Nyt investoin kokemukseni Taidetöölöön. Ei ole sattumaa, että tämä paikka on täynnä hienoja opettajia, jotka auttavat ja tukevat kaikkia oppimishaluisia musiikin harrastajia. Pyrin olemaan fokusoimatta liikaa arviomiseen opetustilanteessa ja vältän tuomitsevia ajatuksia, kuten tuleeko opiskelijasta jotain tai kuinka suuri hänen potentiaalinsa on. Tavoitteeni on antaa oppilailleni niin paljon kuin pystyn. Näen päivittäin työn tuloksia ja kehittymistä, mikä on mielestäni oppimisen ensisijainen tarkoitus.

Irina Zoteeva, Taidetöölön toimitusjohtaja ja pianonsoiton opettaja