Aloitin uudelleen pianonsoittoharrastuksen liki 50 vuoden tauon jälkeen. (Sain tyttäreltäni joululahjaksi Taidetöölön kokeilutunteja.)

Kannustavan alun jälkeen jatkoin tunneilla. Heräsi kiinnostus oppia. Asteikkoja, musiikinteorian selvittelyä, kappaleiden tulkintaa, soittajan urheutta … Olen aina jännittänyt pianonsoittoa. Kädet hikoavat, olo ei ole mukava, odotan väärinsoittoa -iik!! En ole musikaalinen … hmm … tai olisikohan kyse harjoituksen puutteesta? Sormet vieläkin vasta tunnustelevat nuottien yhteyttä kuultavaan musiikkiin. Opettajan selitykset kappaleista avaavat ovea musiikin maailmaan. Mielenkiintoista! Soittaminen ei olekaan vain peräkkäisten sävelten naputtamista oikeassa tempossa!
Ajoittain jo onnistun tavoittamaan tulkintaa muutaman tahdin verran. Ja sitten taas: tulkinta säilyy, mutta sormet eivät ole oikeilla koskettimilla. Huh!

Soittaminen pitäisi aina aloittaa ammattitaitoisen opettajan kanssa. (Se, että tuntee nuotit ja itse osaa soittaa, ei vielä takaa pedagogista valmiutta.) Tämä pätee ihan kaikkeen muuhunkin. Innostava ja taitava opettaja saa aikaan ihmeitä.