Olen edennyt Irinan ohjauksessa suppeista karaktäärikappaleista Beethovenin ja Chopinin sonaattien tasolle. Nykyisin kuulen musiikin yksityiskohtaisemmin ja osaan hahmottaa sen kokonaisuuksia. Tekniikkani on parantunut. Olemme lähestyneet sitä ilmaisun välineenä, se on meillä keinona ilmaisuun, ei erillinen asia. Tuntuu, että myöskään yksin soittaessani en ajattele sitä irrallaan sisällöstä. Ei ole kyse siitä, soittaako jonkin kappaleen nuotit oikeassa järjestyksessä, vaan siitä että ymmärtää kappaleen ja toteuttaa oman vision – minua kiinnostaa mitä säveltäjä halusi sanoa. Otan vähemmän mallia levytyksistä kuin ennen.