Sopivan viulun valitseminen soittoharrastusta varten voi olla vaikeaa, mutta myös äärimmäisen tärkeää. Laatusoitin takaa, että ensimmäinen soittokokemus on miellyttävä, ja että esimerkiksi soittimen kielet eivät ole liian korkealla ja niiden alas painaminen on mahdollista ilman liiallista voimankäyttöä. Väärin rakennettu soitin ei usein pysy millään vireessä ja siitä lähtevä ääni saa parhaankin aloittelijan kyseenalaistamaan päätöstään viulunsoiton aloittamisen suhteen.

Mitä siis kannattaa ottaa huomioon, kun valitsee ensimmäistä viulua?

1. Soittimen koko

Oikeankokoinen soitin on tärkeä, koska pahimmillaan liian iso viulu aiheuttaa puristusongelmia ja jopa fyysistä kipua. Viuluja on kuitenkin saatavilla kaikenkokokoisille, ja pienin mahdollinen viulukoko on 1/16-viulu ja suurin ns. kokoviulu eli 4/4. Suurin osa 5-7-vuotiaista voi aloittaa 1/8- viululla ja vaihtaa siitä suurempaan kokoon sen mukaan kun lapsi kasvaa.

Monet soitinliikkeet tarjoavat palvelua, jossa viulun voi vaihtaa suurempaan ja vanhasta viulusta hyvitetään osa maksusta takaisin, kunhan asiakas ostaa kaikki viulunsa samasta liikkeestä. Viulujen arvo ei laske ajan kanssa, ja jos soittimesta pitää hyvän huolen, sillä voi soittaa kymmeniä ellei satojakin vuosia.

Oma soitonopettaja osaa parhaiten neuvoa, mikä on sopiva viulun koko, mutta sen voi tarkistaa myös liikkeessä. Yksi tapa tarkistaa, että viulu on oikeankokoinen, on katsoa yltääkö soittajan sormet viulun simpukan ympäri vapaasti soittoasennosta.

2. Soittimen laatu

Suurin osa vasta-alkajista ostaa ensiviuluksi tehdasviulun. Tehdasviulut on rakennettu suurilla viuluverstailla, joissa tuotanto on osittain automatisoitua. Tehdasviuluja on monenhintaisia ja -laatuisia ja viulujen rakennukseen käytetty puunlaatu vaihtelee myös. Tehdasviulut sopivat hyvin harrastelijoille ja niiden hinta Suomessa vaihtelee 300-1500 euroon. Kun ostaa tehdasviulun, kannattaa katsoa, että otelaudan puu on ebenpuuta eikä vain mustaksi maalattua puuta ja että viulun talla ei ole kielten kohdalla paksumpaa kuin 2-3mm. Puun laatuun kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota, sillä todella huonosta puusta rakennetun viulun ääni ei kanna. Viulun kansi on kuusta, pohja ja sivut vaahteraa ja mitä enemmän juovia on pohjassa ja sivuissa, sitä parempaa on vaahteran laatu.

Viuluja voi ostaa myös viulunrakentajilta. Käsintehdyt viulut ovat kaikkein arvokkaimpia ja uusien käsintehtyjen soittimien hinta vaihtelee 5000 eurosta satoihin tuhansiin euroihin. Ammattiviulistin unelma on italialainen arvosoitin, kuten Stradivari, Guarneri tai Amati. Näiden soitinten hinnat liikkuvat miljoonissa euroissa ja hyvin harvalla muusikolla on varaa ostaa omaa Stradivariustaan. Niitä voi kuitenkin saada lainaksi erilaisilta säätiöiltä ja onnekkaimmat pääsevät soittamaan näillä soittimilla useamman vuoden ajan.

Soittoharrastuksen alussa ei kuitenkaan tarvitse italialaista tai edes uutta käsintehtyä soitinta, vaan alkuun pääsemistä varten riittää hyvälaatuinen tehdassoitin. Ensimmäsen miljoonasoittimen ehtii hankkia myöhemmin, kun soittovuosia on karttunut riittävästi.

3. Jousi

Viulun jousi on yhtä tärkeä kuin viulu. Jousia tehdään nykyään jopa hiilikuidusta, mutta perinteisestä puujousesta lähtevä ääni on paras. Jouhina käytetään hevosen häntäjouhia ja jousi pitää jouhittaa uudelleen ainakin kerran vuodessa. Jousta valittaessa kannattaa katsoa, että jousen puu on kannasta kärkeen katsoessa suora eikä puussa ole halkeamia. Hyvällä jousella saa viulusta kauniin äänen ja myös spiccato ja staccato onnistuvat hyvällä jousella paremmin.

4. Hartsi

Hartsia tarvitaan kitkan luomiseen. Jousen jouhet ovat liukkaat ja hartsia hieromalla niihin saa karheutta. Hartsattu jousi tarttuu kitkan avulla kieleen ja saa sen värähtelemään. Hartsi voi olla pehmeää tai kovaa ja kokeilemalla eri hartseja voi löytää itselleen sopivan. Esimerkiksi kovempi hartsi toimii hyvin teräskielten kanssa. Mm. Pirastro valmistaa erilaisia hartseja ammatti- ja harrastelijakäyttöön. Hartsin hinta vaihtelee 10 – 100 euroon.

5. Olkatuki

Olkatuki tulee viulun alle jäävään tyhjään tilaan soittajan olkapään päälle. Hyvä olkatuki on säädettävä ja jokainen soittaja pystyy säätämään sen itselleen sopivalle korkeudelle. Hyviä olkatukimerkkejä ovat esimerkiksi Kun, Everest ja Wolf. Olkatuki ei ole välttämätön, mutta soittoharrastuksen alussa se on hyvä olla, sillä se auttaa oikean asennon rakentamisessa.

6. Kotelo

Viulun kotelo suojaa viulua säältä, homeelta, pölyltä ja vahingoilta. Modernit kotelot tehdään hiilikuidusta ja ne ovat erittäin kestäviä ja kevyitä kantaa. Moniin koteloihin mahtuu hyvin myös nuotit ja esimerkiksi toinen jousi.

Viulun hankkimisen jälkeen siitä kannattaa pitää hyvää huolta, sillä sen arvo ei laske ajan kuluessa. Jokaisen soittokerran jälkeen viulu ja jousen puu kannattaa pyyhkiä kuivalla mikrokuituliinalla ja aika ajoin kielet ja otelauta kannattaa puhdistaa esimerkiksi denaturoidulla alkoholiin kastetulla vanulapulla. Viulun kannen, pohjan ja sivujen puuta varten on saatavilla erilaisia puhdistusaineita, jotka puhdistavat ja kiillottavat puun pinnan. Kannattaa muistaa, että viulu ei missään nimessä saa kastua ja säännöllinen käynti viulunrakentajalla auttaa pitämään soittimen soittokunnossa. Kun puhdistat otelautaa ja kieliä, suojaa muita puuosia esimerkiksi aikakausilehdellä, jottei alkoholia missään nimessä joudu muualle kuin otelaudan päälle.

Jos kiinnostuit blogistamme, tilaa uutiskirjeemme, jonka yhteydessä jaamme inspiroivia artikkeleita luettavaksesi!