26 syys Musiikkitarina
Harva meistä saa elämässään uuden, todellisen mahdollisuuden kuunnella ja seurata omaa sydäntään. Minä sain tämän mahdollisuuden.
Olen aina pitänyt musiikista. Musiikki on sinetöinyt elämäni onnen tuokiot, kantanut surussa, johdattanut iloon ja taustoittanut arjen tohinan. Voisin kertoa teille elämäni tarinan soittamalla teille ne kaikista merkittävimmät kappaleet. Musiikki ei kuitenkaan ohjannut valintojani nuorena. Musiikin merkityksen ja voiman oivalsin vasta myöhemmin.
Lauloin koulun kuorossa ja partiossa. Laulajana olin hyvä, mutta en erottautunut kyvyilläni. Lapsena olisin halunnut alkaa soittaa pianoa, mutta se ei ollut mahdollista. Soitin nokkahuilua koulun juhlissa. Nuoruuteni musiikillisen huippuhetken koin 17-vuotiaana vaihto- oppilaskouluni Junior Miss – kilpailussa, jossa esitin mustassa rimpsumekossa 1920- luvun bluesin viidellesadalle kuulijalle. Sitten laulaminen jäi vuosiksi. Opiskelin insinööriksi, valmistuin ja menin töihin. Tämän putken katkaisi vakava silmäsairaus.
Silmäsairaus vei minulta näkökyvyn, työn ja sen tulevaisuuden, johon uskoin. Hetken aikaa tuntui kuin koko elämäni valuisi hienona hiekkana sormieni välistä. Silmäsairaus ei kuitenkaan vienyt uskoani elämän hyvyyteen ja kauneuteen. Päätin tehdä elämästäni parhaan mahdollisen näkövammastani huolimatta. Keskityin asioihin, jotka tuottivat minulle ihanaa, hyvää energiaa ja jotka veivät minua eteenpäin. Lakkasin miettimästä, kuka olin ollut ja mistä kaikesta jouduin luopumaan. Päästin irti entisestä. Silmäsairauden realisoituminen vakavaksi näkövammaksi muutti sekä minun että perheeni elämän.
Aloitin uskomattoman hienon seikkailun omaan minääni. Maalasin, piirsin hiilellä ja valokuvasin. Mieheni hämmästeli, että sinähän osaat todellakin maalata. Valokuvatessa oivalsin valon ja varjojen mahdollisuudet. Näin heikoilla silmilläni asiat uusin silmin. Heikentynyt näkökykyni kääntyikin vahvuudeksi. Opetellessani käyttämään tietokonetta äänen avulla kirjoitin muistiin lasteni ja minun yhdessä rakentamamme sadut. Lapseni rakastavat näitä satuja, vaikka kustannusyhtiöiden kustannusohjelmiin ne eivät mahtuneet. Kirjoitan edelleen yllättäen ja viihdyttäen ystäviäni. Yksi asia seurasi minua entisestä elämästäni uuteen. Tanssista minun ei ole tarvinnut luopua, mutta käyttööni olen ottanut aivan uudet keinot. Kiitos tanssin jatkumisesta kuuluu myös loistaville näkövammani huomioon ottaville opettajille ja ryhmille sekä silmieni reuna-alueiden niin sanotulle liikkumisnäölle. Silmäni ovat keskeltä, tarkan näön alueelta sokeat, mutta liikkeen ja vaaran ihminen havaitsee silmien reuna-alueilla. Olen niin onnellinen tanssin jatkumisesta. Minä jopa koen, että heikkonäköisyyteni on minulle vahvuus tanssissa. Näkövammani on tehnyt minusta entistä rohkeamman ja vahvemman. Annan musiikin johdattaa minua. Ennen kuulin musiikin, nyt tunnen sen. Rakastan valjastaa herkistyneet aistini ja tunteeni tanssin lumoavaan hetkeen. Joku on jopa kysynyt minulta, että olenko entinen tanssija. Ei, en ole. Olen entinen insinööri, vastasin kysymyksestä ilahtuneena. Toki pieni historia minulla on tanssijanakin.
Tanssiharrastuksen aloitin opiskellessani Teknillisessä korkeakoulussa. Etenin jopa muutamassa vuodessa pienen sambatanssikoulun esiintyvään ryhmään. Samba jäi, mutta tanssi säilyi. Tanssiessani huomaan usein hapuilevani kappaleiden sanoja – ja tämä eläytyminen alkoi johdattaa minua laulutunneille. Eräänä päivänä kannustin lahjakasta ystävääni tekemään musiikkia. Samalla hetkellä oivalsin, että juuri minä itse haluaisin tehdä jotain suurempaa musiikin kanssa. Mieheni mielestä ajatus oli erinomainen. Ilmoittauduin koelaulutunnille.
Aloitin laulutunnit rakkaudesta musiikkiin. Tahdon tuntea musiikin vielä vahvemmin kuin ennen. Laulamalla itse se on mahdollista. Haluan oppia, kehittyä ja nauttia musiikista entistä enemmän. Musiikki merkitsee minulle todella paljon ja se on antanut minulle voimaa, uskoa, toivoa ja unelmia. Musiikki hellii, vahvistaa, viettelee ja lumoaa. Minusta ihminen tarvitsee kaikkea tätä – ennen kaikkea ihminen tarvitsee unelmia. Musiikki antaa minulle unelmia ja saa minut unelmoimaan.
Päätös aloittaa laulutunnit korkealuokkaisessa Taidetöölössä on yksi parhaimpia uuden elämäni päätöksiä. Minusta tuntuu kuin olisin löytänyt sydämeni puuttuneen palasen. Taidetöölön erittäin ammattitaitoisessa opetuksessa minun on mahdollista ylittää itseni ja luoda laulusta minulle loppuelämäni mukana kulkeva nautinto. Loistavan opetuksen tukemana voin laulaa ja harjoitella missä vain! Rakastan tätä uutta, vaativaa ja haastavaa avausta elämässäni. Kiitos Taidetöölö ja erityisesti Emma Suszko! Suosittelen lämpimästi Taidetöölöä!
