14 loka Merkittävä kohtaaminen
Kesä oli siitä onnistunut, että minulla oli aikaa spontaaneille tapaamisille sellaistenkin kavereiden kanssa, joita en niin usein näe. Tiedättekö sen kategorian tuttuja, missä yhteisissä tapaamisissa aina tuntuu, kuin kyseisen henkilön olisi tuntenut jo pidemmän aikaa, vaikka oikeasti tapaamiskerrat voi laskea yhden käden sormilla?
Sabrina kuuluu minulle juuri tähän kategoriaan tuttuja. Olemme jakaneet paljon samankaltaisia kokemuksia erilaisissa musiikkipiireissä pyöriessämme, vaikka emme ole juurikaan viettäneet aikaa toistemme seurassa. Spontaani lounastapaaminen meni heti omiin sfääreihinsä, pystyimme jakamaan syvällisellä tasolla niin onnistumisiamme kuin harmituksiamme. Puhuimme esimerkiksi omasta muusikon identiteetistämme ja päädyimme puhumaan säveltämisestä.
Sabrina on laulaja, säveltäjä ja kuoronjohtaja. Hän säveltänyt musiikkia esimerkiksi omalle kuorolleen. Voit kurkata tarkemmin täältä, miten mainiosta musiikista on kyse: https://www.youtube.com/watch?v=lqUcWf95aMg.
Olin myös itse nuorena äärimmäisen kiinnostunut säveltämisestä. Siinä vaiheessa kun ymmärsin, että minusta tuskin tulee isona instrumentalistia, haaveilin säveltäjäksi ryhtymisestä. Kuitenkin tulin parikymppisenä lopettaneeksi säveltämisen kuin seinään.
Pohtiessani syitä säveltämisen lopettamiseen, löysimme Sabrinan kanssa yhtäläisen kokemuksen menneisyydestämme. Tunsimme usein, että samaan aikaan kun kollegat -usein miehet- sävelsivät teoksia isoille sinfoniaorkestereille, me sävelsimme kalevalateemaista naiskuoromusiikkia. Oli vaikeaa tuntea itseään “oikeaksi” säveltäjäksi.
Seuraava Csikszentmihalyin lainaus on bongattu Säveltämisen monet mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa -artikkelista (Ervasti, Muhonen & Tikkanen 2013) ja se kuvaa todella hyvin sitä käsitystä ja mielikuvaa, joka minulla tuossa iässä oli taidemusiikin säveltämisestä:
“Kuten luovuuteen, myös säveltämis-käsitteeseen on liittynyt perinteisesti jonkinlainen statusajattelu. Länsimaisen taidemusiikin traditiossa säveltäminen on yhdistetty käsitykseen, jossa eksperttiys ja musiikki-produktin korkea laatu ovat olennaisia”.
Csikszentmihalyin ajatus taidemusiikin eksperttiyden käsityksen ja korkean laadun vaatimuksen suhteesta säveltämiseen on ollut yksi este itseni vapaalle toteuttamiselle, huomasin keskustelumme edetessä.
Nyt aikuisena ymmärrämme, että voimme valita uudestaan asioita elämäämme. Näemme laaja-alaisen muusikon koulutuksemme läpi, mitä kaikkea muutakin säveltäminen voi olla, kuin korkealaatuista sinfoniamusiikkia. Säveltäjäidentiteettiin voi mahtua monenlaisia musiikillisia kokeiluja, kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa.
Nykytilanteemme Sabrinan kanssa on sikäli erilainen, että hän säveltää aktiivisesti ja minä itse kamppailen aloittamisen kanssa. Kenelle säveltäisin? Minkälaista musiikkia sitten tekisin?
Sabrina heitti haasteen: kumpikin etsii toiselle runon. Runon saamisen jälkeen on 24 tuntia aikaa kyhätä runosta demosävellys. Aikaraja on niin tiukka, että tyhjän paperin kammoa ei ehdi potea. On myös motivoivaa tietää, että joku toinen on samassa tilanteessa ja kuuntelee tuotoksesi.
Tartuin haasteeseen, selätin ne erilaiset tunteet, jota tämän haasteen tekemisestä seurasi. Olen saanut aikarajaan mennessä kyhättyä demoja Sabrinan korville kuultavaksi.
Metodi on oikeastaan aika älykäs. Se muistuttaa hivenen juoksulenkkikaveria. Tiedät, että olet sopinut naapurin kanssa juoksulenkkitreffit. Tiedät, että toisenkin on vaikea saada lenkkarit jalkaan. Et voi kuitenkaan tehdä ohareita, sillä asiasta on jo sovittu.
Vaikka säveltäminen on aika yksinäistä puuhaa, siitä tuli Sabrinan metodin myötä varsin sosiaalista ja kommunikoivaa. Lounastreffeistämme seurasi siis paljon uusia asioita omaan elämääni. Saa nähdä, mitä sävellysdemoille tapahtuu. Ja ei edes haittaa, vaikkei niille tapahtuisi mitään.
– Milla Mäkinen, Taidetöölön laulunopettaja
