Esiintymisjännityksestä


Taidetöölön oppilaskonsertti lähenee! Nyt on hyvä aika kirjoittaa sananen esiintymisjännityksestä ja kuinka sen kanssa oppii elämään. Siteeraankin jo heti alkuun itseäni viisaampia ja jaan parhaat kuulemani oivallukset kanssanne. Mieleeni on jäänyt oopperatähti Deborah Voigtin sanat keskustelutilaisuudessa Helsingissä Miriam Helin -laulukilpailujen yhteydessä, jonne laulaja oli kutsuttu tuomariksi vuonna 2014.

Voigtin vierailun yhteyteen järjestetyssä keskustelutilaisuudessa yleisön joukosta tuli kysymys: kuinka pärjätä esiintymisjännityksen kanssa. Deborah Voigt vastasi kutakuinkin niin, että hän ei juurikaan koe olevansa esiintymisjännittäjä, mutta huonosti harjoiteltujen asioiden jännittäjä kylläkin. Ei esiintymisessä mitään pelottavaa tarvitse sinänsä ollakaan, mutta jos et ole esitettävän asian tasalla, miksi et jännittäisi. Jos olet todella tehnyt kaikkesi harjoitellaksesi ja kääntänyt jokaisen kiven esitettävästä kappaleesta, lavalle on oikeastaan kivaa mennä.

Luonnollisestikin se, kuinka paljon kenenkin tulee mitäkin harjoitella, vaihtelee. Sopivan annostelun löytää vain kokemuksen kautta. Kannustan tekemään joskus kokeen ja harjoittelemaan enemmän kuin ajattelet edes olevan tarpeen. Valitse esitettäväksi kappaleeksi tasoosi nähden helppo kappale ja harjoittele se niin hyvin, että osaat sen vaikka päälläsi seisten. Kappale saattaa tuntua jopa tylsältä tässä vaiheessa. Tylsistymisen tunne kuuluu prosessiin. Lavalla kappale yleensä herää yleisön vuorovaikutuksen ja latautumisen myötä uudelleen henkiin ja esittäjäkin rakastuu siihen uudelleen.

Tästä tavasta lähestyä esiintymisjännitystä on olemassa vielä pro-versio. Siitä tiedät, että olet ammattilainen, että pysyt silti kasassa ja aistit avoimena, vaikka lavalla tapahtuukin yllätyksiä etkä ole ehtinyt ylisuorittaa harjoitteluasi. Erityisesti muiden kanssa esiintyminen vaatii tätä herkkyyttä. On mahtavaa kyetä tuntemaan itsensä avoimeksi ja reaktiiviseksi silloinkin kun et oikeastaan tiedä, kuinka kaikki tulee menemään. Osaamista voi ylisuorittaa ja ottaa siitä itsetuntobuustia, mutta parhaimmillan se ei vie tilanteen kommunikoivuutta pois.

Mielestäni näiden kahden asian yhdistämisessä on musiikin kanssa esiintymisessä kyse. Harjoittelemme esiintyessämme tärkeän balanssin löytymistä elämässä. Pääsemme lavalla ollessamme tutkimaan niitä tunteita, joita hyvä valmistautuminen ja hetkessä elämisen yhdistelmä meissä herättää.

– Milla Mäkinen, Taidetöölön lauluopettaja

Ei kommentteja

Kirjoita kommentti