Itsekritiikistä

Haluaisin elää yhden viikon ilman itsekritiikkiä. Haaveilen, että uskaltaisin kokeilla monia asioita, joita normaalisti en itsekritiikiltäni edes kuvittelisi tekeväni. Myös laulunopettajan näkökulmasta olisi kiinnostavaa kokea oppilaiden itsekritiikitön viikko laulutunnilla. Mitä kaikkea saisimmekaan aikaiseksi, kun uskaltaisimme heittäytyä, kokeilla ja ottaa riskejä ilman itsekritiikin jähmettävää vaikutusta?

Suuri kontrollin tarve ja itsekritiikki salpaa hengitystä, häiritsee hienomotoriikkaa ja vie ilon pois laulamisesta. Kontrolli tulisi korvata oikeaan asiaan keskittymisellä: mitä olen sanomassa, kuinka haluan sen sanoa ja miksi. Tiedän kokemuksesta, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Saatamme olla niin tottuneita kriittiseen ääneen sisällämme, että emme edes tiedosta sitä.

Olen luonut mentaalisen off-kytkimen omaa itsekritiikkiäni työstäessäni. Sen avulla saan toimintaani lamauttavan sisäisen äänen hetkeksi pois päältä. Uskon, että se on mahdollistanut monia jännittäviä ja mieluisia asioita elämässäni, kuten esimerkiksi laulamisen yleisön edessä.

Nämä neljä asiaa ovat toistuneet elämässäni usein viime aikoina ja olen saanut harjoitella off-kytkimeni käyttöä vaihtelevalla menestyksellä:

1. Esiintyessäni joku yksityiskohta ei mene suunnitellulla tavalla ja tunnen häpeää. Ennen kuin häpeä pääsee tuhoamaan esiintymisen ilon, painan off-kytkintä ja sanon samalla mielessäni, että voin kritisoida itseäni sitten myöhemmin konsertin jälkeen. Juuri nyt ei ole aikaa.

2. Valokuvaaja ottaa kuvia. Silmieni edessä vilisee kaikki epäonnistuneet kuvat itsestäni elämäni varrelta. Off-kytkintä tarvitaan taas. Voin kritisoida kuvia sitten sen jälkeen kun ne on otettu, mutta nyt ei ole oikea hetki vaipua itseinhoon.

3. On karkkipäivä ja syön karkkia. Syödessäni kuuntelen kriittistä ääntä sisälläni, joka kertaa terveellisen ruokavalion tärkeyttä ja sokerin vaaroja. Suljen sisäisen äänen pois off-kytkimellä. Nautin karkkipäivästä.

4. Kirjoitan seminaarityötäni. En meinaa saada rivin riviä aikaiseksi. Tieteelliseksi tarkoitettu teksti kuulostaa enemmänkin blogipostaukselta tai päiväkirjalta. Off-kytkintä tarvitaan taas. Laitan onnistumisen paineen ja liiallisen itsekritiikin pois, saan paperille ensimmäisen version tekstistäni. Ensimmäinen versio kun on välttämätön osa kehitystä.

Itsekritiikki väärässä paikassa on tuhoisa voima erityisesti silloin, kun olemme luovan tekemisen keskiössä. Tarvitsemme kriittistä analyysiä kehittyäksemme, mutta on tärkeää osata sulkea tämä sisäinen ääni pois silloin, kun emme sitä tarvitse.

 

Milla Mäkinen, Taidetöölön laulunopettaja
Tekstin kopioiminen sallittu vain kirjoittajan luvalla.

Jos kiinnostuit blogistamme, tilaa uutiskirjeemme, jonka yhteydessä jaamme inspiroivia artikkeleita luettavaksesi!

TUTUSTU MEIDÄN LAULUKURSSEIHIMME!